Likat Balilla: April 2016

Lähdettiin Mirvan ja Julian kanssa sunnuntaina katsomaan temppeliä nimeltään Tanah Lot. Päätettiin, että lähdetään katsomaan sinne auringonlaskua, koska googlen mukaan tämä on parhain aika temppelin ihailemiselle. Otettiin siis mopedit alle ja lähdettiin matkaan. Balin ruuhka yllätti balimuijat ja matka kesti pikkusen kauemmin kun ajateltiin. Mutta ehdittiin kuitenkin ennen auringonlaskua mestoille.
Mulla taisi olla hieman liian suuret odotukset paikkaa kohtaan. Kuvittelin että kyseessä on jokin rauhallinen temppelialue, missä näkisi myös paikallisten seremonioita. Noh, vastassa meitä kuitenkin odotti melkoinen turistihelvetti. Temppelialueen ulkopuolella oli muunmuassa alue jossa myytiin kaikkea mahdollista turistikrääsää.

Siellä oli muutama muukin.

Turreja oli ihan kohtuullinen määrä.

Itse Tanah Lot- temppeli on pienellä kivisellä saarella, ja onhan se hienon näköinen!

Mutta, melko kaukana sellaisesta rauhallisesta ja seesteisestä tunnelmasta mitä voisi odottaa. Tai no, me odotettin.

Enemmän ollaan päästy näkemään ja kokemaan paikallisten seremonioita ja rituaaleja Jimbaranissa sekä täällä Seminyakissa.

Tanah Lot

Turistit

Balilla temppeliin ei oo asiaa jos on emännillä öljynvaihtoviikot!

Auringonlasku

Tanah Lot

Mutta, oikein nätti paikka! Ihan vierailun arvoinen! :)

Jos teillä on joskus mahdollisuus osallistua balilaisten rituaaleihin tai seremonioihin niin kannattaa ehdottomasti!

Balilaisten kulttuuri ja perinteet ovat kyllä vieneet meidän sydämmet ihan täysin!

Mirvan uusi tatska, siinä komeilee Minna Pajulahti. Pajulahti on meidän idoli.

Sunnuntai on pyykkipäivä!

Me hoidetaan meidän jokapäiväiset askareet, kuten pyykkienpesu, Jimbaranissa. Kyllä. Me ajellaan 30 minuuttia pyykille ja hakemaan esimerkiksi lisää internetttiä puhelimeen. Tosin, pyykkipaikka on aivan yliopiston lähellä, joten ei siitä niin isoa vaivaa ole kun koulupäivisin kuskaa pyykkiä. Jimbaranissa kaikki on paljon halvempaa kuin täällä Seminyakissa. Pyykkienpesu maksaa noin 0,70 senttiä, kun Seminyakissa joudut maksamaan noin 3,50 euroa. Selevää säästöä.

Meidän pyykkipaikka.

Ja pyykkipaikan dogi ( rabies ).

Ihana karvakasa. Mun tekis mieli ottaa nää kaikki paikalliset hauvat mukaan suomeen. Täällähän eläimiä kohdellaan melko kurjasti. Koirista ei huolehdita ja ne saatetaan vain jättää kaduille. Niin surullista, mä tirauttelen kyyneliä joka välissä kun nään jonkun alipainoisen koiran kadun varrella. Jos mun taskut ois täynnä kultakolikoita niin pelastaisin kaikki maailman koirat. (rabies)

No kurnau

Meiän villalla assuu viikatemies.

Pizzaaaaa! Terveellinen elämä meillä täälläpäin. Tervetuloa Balikilot!

Nyt suihkuun ja nukkumaan!

Tällä viikolla on luvassa vaan yleistä haahuilua ja sekoilua, mutta ens viikolla otetaan auto alle ja lähdetään Lovinaan!

Mid-term testit on nyt takana ja voi taas hetkeksi hengähtää. Lähes kaikki meidän kokeet olivat "open book"- tyylisiä. Eli mukana sai olla muistiinpanot, koneet ja vempeleet. Eli google auki ja tenttiä tekemään. Tosin esimerkiksi indonesian kielen tentti piti tehdä ihan puhtaasti omin avuin. Ongelmaksi tenteissä ei lopulta niinkään noussut se ettet olisi osannut,(kröhön, koska suoraan netistä tai kurssin powerpoint esityksestä kopioiminen on todella haastavaa ), vaan ongelmanydin oli tällä kertaa... aika. Koeaika oli 60 minuuttia ja siinä muuten tuli pikkunen kiirus. Ja koeaika muuten oli tasan se 60 minuuttia, ja tämähän aiheutti hämmennystä. Siis oikeasti 60 minuuttia! Ainoa kerta tän kolmen kuukauden aikana kun täällä jokin on minuutilleen niin kuin on sanottu. Meni muijien pääkoppa hieman hämmennyksiin.

Täällähän aika on suhteellinen käsite, ihana Aasia <3.

Meidän erään kurssin materiaalit...

Me ollaan pysytty yllättävän terveinä täällä ja selvitty muutenkin vähillä vammoilla. No, tällä viikolla sitten korjattiin tilanne. Ollaan vuorotellen podettu paskatautia, flunssaa ja angiinaa. Vois mennä huonomminkin, joten otetaan se vastaan mikä annetaan ja kärsitään. Onneks on matkavakuutus ja lääkäri lähellä.
Olemme yhdissä tuumin sitä mieltä että tämä sairastaminen on ihan anneliaukosta, mutta keskitytään positiivisiin!

Päivän positiiviset:
1. Yskänlääke on pinkkiä
2. Yskänlääke maistuu mansikalta
3. Se menee päähän

Lääkäriltä sain myös uuden nimen! ANNILINA. Ihana, kiitos!

Ruokavalio täällä koostuu paikallisilla melko pitkälti riisistä. Ja riisistä. Välillä jos haluaa vaihtelua niin voi syödä vaikka nuudeleita. Proteiinin saanti on myös erittäin rajoittunutta. Aasialaiset ovat todella pihtareita tämän asian suhteen. Ehkä ne pelkää että kana loppuu maailmasta, tai jotain muuta vastaavaa, mutta pari kanapalaa siellä nasigorengin seassa ei vaan, tälläsille kehonrakentajille kuten me, riitä.

Paikallinen warung

Sieltä valitaan millä haluaa kehonsa ruokkia. Annos maksaa noin euron.

Mutta koska olemme niin kermaperseitä, niin ollaan vaihdettu meidän ruokavaliota lähemmäs sitä mihin ollaan Suomessa totuttu. Eli maksetaan pieni omaisuus esimerkiksi salaatista ja perunamuusista. Balin paras ravintola on McDonalds ja siellä me käymme nauttimassa ravintorikkaan aterian noin pari kertaa viikossa.

Täällä oppii arvostamaan sellaista asiaa kuin perus kanasalaatti...

Muuten! Mun puhelin on löytynyt! Sain mailia viime viikolla että Iphone ( Maija ) on löytynyt! Harmikseni vain huomasin että puhelin on matkannut Sulawedelle. Hetken olin jo varaamassa lentoja ja hakemaan rakkaan takaisin kotiin, mutta koska en tiennyt mikä helvetti Sulawesi on, tai missä se on, niin jätin lennot ostamatta. Tytöt oli onneksi ihan valmiina liittymään Maijan puhelimen pelastuspartioon. Awww <3

Siellä se menee...

Google kerto että Sulawesi on kaukana.

Käytiin viime viikolla Julian kanssa Finn Beach Clubilla. Sisäänpääsy maksaa 300.000 rubiaa, eli noin 20 euroa. Ajomatka kesti noin 20 minuuttia ja paikka oli ihan mahtava! Iso peukku. Täältä löytyy siis ranta ja myös ihana allas. Rannalle mennään hissillä, joka oli Julialle hieman jännäkakan paikka. Ihana korkeanpaikankammo. Hintaan kuuluu ilmainen suppaus ja snorklaaminen.