"Kristus vapahtaja..."

Mid-term testit on nyt takana ja voi taas hetkeksi hengähtää. Lähes kaikki meidän kokeet olivat "open book"- tyylisiä. Eli mukana sai olla muistiinpanot, koneet ja vempeleet. Eli google auki ja tenttiä tekemään. Tosin esimerkiksi indonesian kielen tentti piti tehdä ihan puhtaasti omin avuin. Ongelmaksi tenteissä ei lopulta niinkään noussut se ettet olisi osannut,(kröhön, koska suoraan netistä tai kurssin powerpoint esityksestä kopioiminen on todella haastavaa ), vaan ongelmanydin oli tällä kertaa... aika. Koeaika oli 60 minuuttia ja siinä muuten tuli pikkunen kiirus. Ja koeaika muuten oli tasan se 60 minuuttia, ja tämähän aiheutti hämmennystä. Siis oikeasti 60 minuuttia! Ainoa kerta tän kolmen kuukauden aikana kun täällä jokin on minuutilleen niin kuin on sanottu. Meni muijien pääkoppa hieman hämmennyksiin. 

Täällähän aika on suhteellinen käsite, ihana Aasia <3.

Meidän erään kurssin materiaalit...

Me ollaan pysytty yllättävän terveinä  täällä ja selvitty muutenkin vähillä vammoilla. No, tällä viikolla sitten korjattiin tilanne. Ollaan vuorotellen podettu paskatautia, flunssaa ja angiinaa. Vois mennä huonomminkin, joten otetaan se vastaan mikä annetaan ja kärsitään. Onneks on matkavakuutus ja lääkäri lähellä. 
Olemme yhdissä tuumin sitä mieltä että tämä sairastaminen on ihan anneliaukosta, mutta keskitytään positiivisiin! 

Päivän positiiviset:
1. Yskänlääke on pinkkiä
2. Yskänlääke maistuu mansikalta
3. Se menee päähän

Lääkäriltä sain myös uuden nimen! ANNILINA. Ihana, kiitos!

Ruokavalio täällä koostuu paikallisilla melko pitkälti riisistä. Ja riisistä. Välillä jos haluaa vaihtelua niin voi syödä vaikka nuudeleita. Proteiinin saanti on myös erittäin rajoittunutta. Aasialaiset ovat todella pihtareita tämän asian suhteen. Ehkä ne pelkää että kana loppuu maailmasta, tai jotain muuta vastaavaa, mutta pari kanapalaa siellä nasigorengin seassa ei vaan, tälläsille kehonrakentajille kuten me, riitä. 

Paikallinen warung

Sieltä valitaan millä haluaa kehonsa ruokkia. Annos maksaa noin euron.

Mutta koska olemme niin kermaperseitä, niin ollaan vaihdettu meidän ruokavaliota lähemmäs sitä mihin ollaan Suomessa totuttu. Eli maksetaan pieni omaisuus esimerkiksi salaatista ja perunamuusista. Balin paras ravintola on McDonalds ja siellä me käymme nauttimassa ravintorikkaan aterian noin pari kertaa viikossa. 

Täällä oppii arvostamaan sellaista asiaa kuin perus kanasalaatti...

Muuten! Mun puhelin on löytynyt! Sain mailia viime viikolla että Iphone ( Maija ) on löytynyt! Harmikseni vain huomasin että puhelin on matkannut Sulawedelle. Hetken olin jo varaamassa lentoja ja hakemaan rakkaan takaisin kotiin, mutta koska en tiennyt mikä helvetti Sulawesi on, tai missä se on, niin jätin lennot ostamatta. Tytöt oli onneksi ihan valmiina liittymään Maijan puhelimen pelastuspartioon. Awww <3

Siellä se menee...

'

Google kerto että Sulawesi on kaukana.

Käytiin viime viikolla Julian kanssa Finn Beach Clubilla. Sisäänpääsy maksaa 300.000 rubiaa, eli noin 20 euroa. Ajomatka kesti noin 20 minuuttia ja paikka oli ihan mahtava! Iso peukku. Täältä löytyy siis ranta ja myös ihana allas. Rannalle mennään hissillä, joka oli Julialle hieman jännäkakan paikka. Ihana korkeanpaikankammo. Hintaan kuuluu ilmainen suppaus ja snorklaaminen. 

Finn Beach Club

Niin nättiä!

Vesieläin.

Meidän kotitielle oli ilmestynyt puolikas ruumis.

Perjantaina-aamuna salilla. Virhe.

Joka viikko jotkin bileet. 

Mirva pyytää voimia suuremmilta tahoilta.

Mukavat viikonloput sinne Suomeen! Siellä on kuulemma jo ihan kevät?! 

Palaillaan! Mä lähen niistään nokkaa... 

-Maija